sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Asus Padfone2 ekat hiplailut


Noniin. On aika avata tykitys Padfone2:sta vihdoin. Jostakin syystä Asus valitsi minut osaksi Testpilot-ohjelmaansa, ja lähettivät minulle melkein tuhannen euron laitteen kuukaudeksi kokeiltavaksi. Perään heittivät vielä porkkanalla, notta jos tyydytän heidän markkinointirauhasensa erinäisin toimenpitein, voin voittaa tämän romppeen itselleni. Kiusallisen tilanteesta tekee se, että meinasivat ehkä pistää minut lähettämään koneen takaisina. Ja vielä samassa kunnossa kuin saadessani... Jepjep...

No kävi kuitenkin sitten niin, että muuan herrasmies koputteli oveeni modernisti soittamalla ovikelloa viime  keskiviikkona eli  16.1.2013 (jos jotakuta kiinnostaa). Vetäistyäni nopeasti kalsarit jalkaan sain oven avattua ja minulle lyötiin käteen epämääräisen näköinen valkoinen pussi. Nimi teknopaperiin ja moromoro.


Aukaisin mielissäni pussin oikopäätä ja sisältä paljastui ylläkuvatun kaltainen komistus! Aikaisemman kokemuksen myötä tiesin kyllä, että Asus tekee hienoja laatikoita. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Musta on uusi musta. 

Loota paloiksi ja sisältä, suureksi ihmetyksekseni, paljastui nätisti pakattuna läjä rompetta. Mukana tuli kaikki normaali, kuten korvanrikkojat, universaali-seriaali-linja-auto-johto, sähkökotelo ja klemmari. Mitä en odottanut, oli sitten oikein komea kangaspussi padille, jonka sisältä löytyi vielä nenäliina. Hyvähyvä!


Otin sitten puhelimen käteen, ja kappas! Sehän olikin metallisen oloinen ja kevyt. Kun verrokkina on Samsungin Galaxy S2, niin tämä Asus on kyllä mukavemman tuntunen rompe. Etupinta on kokonaan semmosta lasin tuntusta, varmaan sitä apinalasia, ja kerää sormenjälkiä todella vähän! Alareunassa on kolme näkymätöntä nappia. Ylälaijassa on toinen silmä. Vähemmän miljoonia pikseleitä.



 Reunusta kiertää amuliinikehä ja siinä on hipelöitäviä nappeja. 


Takakansi on jotakin metallinoloista materiaalia muotoiltuna renkaanmoisesti pitäväksi. Romppeen takana on myös reikiä, joista toisesta tulee valoa ja toisessa on 13 miljoonan pikselin silmä! Yläreunassa on vielä reikä korvanrikkojille ja alareikään voi tökkiä USBilla.


Seuraavaksi silmät kiinnittyivät tuohon isompaan puhelimeen. Sehän on padi, johon voi telakoida puhelimen. Moinen rompe on hyvän olonen käessä ja takakansi on kumimaista hommaa. Reunat on melko terävät kyllä, että kyllä tällä hätätilanteessa leivän voitelee. Näytöllä on kokoa 10,1 tuumaa, mikä meinaa sitä, että tämä rompe ei mene ennään kunnolla ees Micmaccien taskuun. Yläreunassa on kanssa silmä ja vasemmassa laijassa hiplailuun pari nippeliä.


Takakansi oli sitä kumia ja siellä on tuo telakoitumispaikka puhelimelle. Puhelin sujahtaa kyllä nätisti paikalleen ja pysyykin vielä siinä. Ainoa mikä tässä järjestelyssä harmittaa on epäsuhtainen paino, kun puhelin on paikallaan. Mutta tähän tottuu nopeasti, vaikka kokonaisuutena itseä miellyttäisi paksumpi rompe, kun ollaan tässä kokoluokassa noin niin kuin muuten.


Paketissahan oli sitten tuo UH iihana (sori...) kangasläpyrä romppeelle. Jämy ja mukavan näkönen, joka vielä toimiikin. Pinta on vähän kuin sellasta kovvaa farkkua tai jotaki. Kiiltelee niin nätisti, notta kyllä tässä rompetta kehtaa kanniskella.


Läpyskän voi myös taitella niin, että se käy jalustana tabille. Yllä on tabi sormetusmoodissa, jolloin on mukava kirjotella kaiken maaliman blogeja tai muuta p....


Ja tässä yläpuolellamme tabi on juutuupi-moodissa, jolloin on mukava kyylätä muiden hengentuotoksia romppeen näytöltä. 


Johto on liian lyhyt, notta rompetta voisi käyttää sen lataillessa. Mutta muuten se on ihan jämy. Ihmetystä aiheutti erikoinen muotoilu, että mietin onko tässä nyt joku tauti. Sitten äkkäsin, että onkohan romppeitten reijät nyt tottunu tähän johtoon, eikä huoli muita syleilyynsä? Onneksi nopealla testitökkäyksellä romppeen reikä huoli myös näitä normaalin mallisia USB-johtoja. Helpotus...

Joholla on kätevä latailla romppeen akkuja. Akkuja riittääkin, koska puhelimessa on yksi akku ja tabissa on toinen. Kun käytössä on kaksi akkua, niin sitä virtaa sitten riittäääääääää... (kuvittelemynthonhuutopudotessasikallioltatähän)


Sittenhän lootassa lymyili vielä tuo klemmari, jolla saa tökittyä micro-SIM-kortteja syövä luukku auki ja ne korvanrikkojat. Luurit on ihan OK, ei sovi hifisteille. Mutta kyllä näillä hätätapauksissa kuuntelee, ja toimii myös käsivapaina. 

Siinäpä olisi sepostus ensivaikutelmista. Ensivaikutelma on HYVÄ! 

Rompeblogi suosittelee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti