Behringer Xenyx 302USB - pikkunäppärä usb-internaama

Kuva: Asus  Padfone2

Morjesta taas! Aattelin taas päiväni ratoksi vähän kummastella tuollaista uutta rompetta. Tai ei se ihan uusi minulle ole, mutta minusta minun kannattaisi siitä jotain höristä. Kummastelun kohteena on tuo Behringerin Xenyx 302USB, elikkästen halavin ja ehkä pienin kotiäänittäjän internaama. 

Jos joku ei ummarra, internaaman tarkoitus on A) parantaa tietokoneen äänenlaatua, B) mahdollistaa mikillä ölisemisen koneelle, tai sitarin rämpyttelyn, ja C) näyttää rumalta. Jollakin voi olla tästä eriäviäkin mielipiteitä, mutta eipä tuo minua haittaa.

Lähden katsomaan noita kohtia vasitellen käänteisessä järjestyksessä.

Kuva: Asus Padfone2

C) CHECK! Laiteen esteettiset saavutukset jäävät Robocopin oksennuksen tasolle. Kolmen eri sävyn harmaata sotkettuna nipplejen kanssa ryöditettynä muutamalla vilkkuvalla kirkkaalla väri-LEDillä. Tosi kiva, kun mustalla hienolla pöydällä on mustankiiltävä hieno näyttö ja sen kanssa sävy-sävyyn aiemmin haastetut pikkukajarit, niin tämä kötöstys ihan vähän rikkoo tunnelmaa. Onneksi rompe sentään lyödään koneeseen usbijohdolla, josta tulee myös virta, joten johtoja ei tartte aina vedellä kun konetta siirtelee. Hinta on kohdallaan noin 40-50 euron maissa ja rompe on toimiva, joten vastaan ulkonäkösyytöksiin notta mitäpä tuota...

Kuva: Asus Padfone2

B) CHECK! Romppeessa on XLR-6,3mm-yhistelmäreikä, johon saa tukittua mikki- ja sitarijohtoja. Mikä minulle oli yllätys, oli että pikku xenyxi antaa myös kummitussähköä, jota phantomiksikin kutsutaan. Hyvähyvä! Sitten löytyy RCA:ta linjalle ja 2-trackille, mikä ei kai taas tarkoita mitään... Mainmixista sitten huudatetaan niitä kailottimia. Reijät löytyy myös kuulokkeille ja toiselle mikille ja "equalisaattori" kanaville, joka tarkottaa low- ja high-säätöjä epämääräsillä liu'uilla. Älä koske, paitti jos "pittää olla passua sää..."

Kuva: Asus Padfone2

Mikin etunen on romppeessa ihan ok-tasolla: ei paras mutta halvin. On jaksanut toistaiseksi ajaa kaikkia konkkamikkejä, mitä olen syöttänyt, myös paremman pään. Behringer kuuntelee ASIO4ALL:a ihan hyvin mitä nyt joskus pätkii rasituksessa, mutta olen tästä ennemmin syyttävä konetta vastaan. Toinen ongelma tulee, kun yrittää kuunnella kaiuttimista samalla, kun nauhottaa. Kauhea kiertoälämölö huutaa kailottimista välittömästi. Toimii varmaan erihuoneessa kai, en ole kokeillut, kun ei ole sellaseen tämä tarkoitettu. Mutta demottelussa aivan oiva kapistus, ja kulukee myös mukana!

Kuva: Asus Padfone2

A) CHECK! Kun ensikerran yhdistin tämän romppeen nuihin T10-kailottimiin läppärin sisäisen äänikortin jälkeen, niin tuntui kuin olisi korvat auenneet pitkän lentomatkan jälkeen. Dynamiikkaa tuli yksinkertaisesti niin paljon lisää ja varsinkin alapäähän tuli tietynlaista jämäkkyyttä. Kohina katosi kuulumattomiin, eikä häiriöääniä enään kuulunut. Vaikka nämä kailottimet on halvimmasta päästä, niin silti ero oli korvin kosketeltavissa. Myös äänentason muuttelu on kätevää tuollaisella pöydällä lepäävällä romppeella, ja nupit on tasasen tuntuisia liu'ultaan. Jo pelkästään tämä äänenlaadun kohentaminen haukkuu romppeen hinnan mennen tullen.

Behringer Xenyx 302USB on hintatietoisen kotidemottelijan ja paremman äänen perässä juoksijan rompe. Taitaa olla halvin vastaava tuote Suomen markkinoilla, kun ostin omani 45 eurolla paikallisesta kivijalasta. Rompe toimii suunnilleen niinkuin pitää, parantaa äänenlaatua huomattavasti ja kulkee tarvittaessa mukana. Täydellistä.

Rompeblogi suosittelee!

Kuvat on otettu Asus Padfone2:lla.

Creative Inspire T10 - Halapa ja hyvä!

Tänään tuumailin, notta jos kirjoittelisin vähän markkinointia vanhoista työmyyristäni. Nämä pikku kaunokaiset ovat yhdet lempiromppeistani ikinä. Kyseessä siis Creative valmistamat Inspire T10-stereokailottimet. Näiden mukana ei tule subbarimörköä vaan pelkästään kaksi näppärää pikku purkkia.

Kyseinen rompe on tarkoitettu äänen toistamiseen tietokoneelta tai jostain muusta ääntäsuoltavasta romppeesta. Itselläni ne palvelevat ATK-pöydällä pienehkön ääni-internaaman kaverina. Väri on kiiltelevän musta ja sopii kuin nenäni sopisi päähäni, jos se siihen sopisi, kiiltelevän musta näytön kehyksiksi. Mukavan näköset myös tv:n laidoilla...

T10:t ovat ikään kuin pikkuveljet melkoisen suosituille T20- ja T40-malleille. Hinta on vähintäänkin huokea, kun näihin pääsee käsiksi alle 40:n eurosen panostuksella. Itse poistin nämä kaupan hyllyltä jo yli 2, vai oliko se 3?, vuotta sitten ja en ole päivääkään katunut. Miksi? No siksi notta...

Rompe hyödyntää Creativen oletettavasti patentoimaa BassXport-teknologiaa, joka suoltaa bassoja kymmenen subbarin voimalla ja mahottomin hertsein, ainakin mainosten perusteella. Muut valmistajat kutsuvat tätä teknologiaa BassoRefleKsikOteloksi. Huolimatta teknologian nimestä refleksointi toimii hyvin tässä yhteydessä, ja bassossa on sellaista pientä hentoa potkua, mitä voi kokea myös suututtamalla 3-vuotiaan esimerkiksi syömällä salaa karkkia viikolla ja jäämällä siitä kiinni.

Ääni on muutenkin harvinaisen tasapainoinen tässä hintaluokassa. Romppeen molemmissa purkeissa on omat kailottimet ylä-äänille, kuten rumpalin pelleille ja ässien sihinöille, mitä harvoin näkee näissä halvoissa ämyreissä. Näin asian ollen stereokuva on toimiva eli kuunnellessa voi laittaa silmät kiinni ja kuvitella missä kukanenkin pelimanni virtuaalilavalla seisoo. Hieman harmittavaa on kuitenkin se, että ääni aukeaa parhaiten vähintään noin 2 metrin päässä, mikä hiukan voi haitata työpöytäkäyttäjiä.

Tehoa on hurjat 5 wattia per kanava, mutta jokainen itseään arvostava musamies tietää, että määrä on vähintäänkin riittävä. Ja ääntä tuleekin keskikokoisen olohuoneen tarpeisiin riittävästi. Ompa näillä nimenomaisilla hoidettu myös erään albumin nauhotusten kuuntelut. Leffojen alimmat muraukset toki jää kuulematta ja bassofriikit eivät saa ruumiillista tyydytystä, mutta yleiskoneina ja akustisella musalla tämä rompe kyllä pitää pintansa. 

Nipplejä on kaksi. Volume ja tone, joista jälkimmäiseen ei kannata koskea. Se vain sotkee kivan pehmeää soundia. Keskellä liukua on pieni nypy, joka kertoo mihin pitää pysähtyä. Kiva kiva. Jos laittaa volumet täysille, niin sitten särkee, mutta muuten ääni on tarpeeksi puhdas näin kotikäyttöön.

Reikiä tässä romppeessa riittää useammallekin johdolle. Taakke saa tökkiä 3,5mm äänijohtoa, virtajohtoa ja toisen ämyrin johtoa. Toisen ämyrin johto on melko lyhyt, mutta sitä voi jatkaa RCA-jatkolla. Sivussa on vielä kaksi reikää, joihin toiseen saa tökkiä korvanrikkojakailottimet ja toiseen 3,5mm äänijohtoa.

Kuten kirjoitin yllä, tämä on yksi lempiromppeistani. Monikäyttöiset ja nätit pikkuämyrit, joiden äänenlaatu on vertaansa vailla hintaluokassaan. Jos rahaa on se vajaa 40, ja haluaa monikäyttöiset yleiskajarit jokapäiväiseen käyttöön, niin tässä ei voi mennä vikaan.

Rompeblogi suosittelee!

Asus Padfone2 ekat hiplailut

Noniin. On aika avata tykitys Padfone2:sta vihdoin. Jostakin syystä Asus valitsi minut osaksi Testpilot-ohjelmaansa, ja lähettivät minulle melkein tuhannen euron laitteen kuukaudeksi kokeiltavaksi. Perään heittivät vielä porkkanalla, notta jos tyydytän heidän markkinointirauhasensa erinäisin toimenpitein, voin voittaa tämän romppeen itselleni. Kiusallisen tilanteesta tekee se, että meinasivat ehkä pistää minut lähettämään koneen takaisina. Ja vielä samassa kunnossa kuin saadessani... Jepjep...

No kävi kuitenkin sitten niin, että muuan herrasmies koputteli oveeni modernisti soittamalla ovikelloa viime  keskiviikkona eli  16.1.2013 (jos jotakuta kiinnostaa). Vetäistyäni nopeasti kalsarit jalkaan sain oven avattua ja minulle lyötiin käteen epämääräisen näköinen valkoinen pussi. Nimi teknopaperiin ja moromoro.

Aukaisin mielissäni pussin oikopäätä ja sisältä paljastui ylläkuvatun kaltainen komistus! Aikaisemman kokemuksen myötä tiesin kyllä, että Asus tekee hienoja laatikoita. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Musta on uusi musta. 

Loota paloiksi ja sisältä, suureksi ihmetyksekseni, paljastui nätisti pakattuna läjä rompetta. Mukana tuli kaikki normaali, kuten korvanrikkojat, universaali-seriaali-linja-auto-johto, sähkökotelo ja klemmari. Mitä en odottanut, oli sitten oikein komea kangaspussi padille, jonka sisältä löytyi vielä nenäliina. Hyvähyvä!

Otin sitten puhelimen käteen, ja kappas! Sehän olikin metallisen oloinen ja kevyt. Kun verrokkina on Samsungin Galaxy S2, niin tämä Asus on kyllä mukavemman tuntunen rompe. Etupinta on kokonaan semmosta lasin tuntusta, varmaan sitä apinalasia, ja kerää sormenjälkiä todella vähän! Alareunassa on kolme näkymätöntä nappia. Ylälaijassa on toinen silmä. Vähemmän miljoonia pikseleitä.

 Reunusta kiertää amuliinikehä ja siinä on hipelöitäviä nappeja. 

Takakansi on jotakin metallinoloista materiaalia muotoiltuna renkaanmoisesti pitäväksi. Romppeen takana on myös reikiä, joista toisesta tulee valoa ja toisessa on 13 miljoonan pikselin silmä! Yläreunassa on vielä reikä korvanrikkojille ja alareikään voi tökkiä USBilla.

Seuraavaksi silmät kiinnittyivät tuohon isompaan puhelimeen. Sehän on padi, johon voi telakoida puhelimen. Moinen rompe on hyvän olonen käessä ja takakansi on kumimaista hommaa. Reunat on melko terävät kyllä, että kyllä tällä hätätilanteessa leivän voitelee. Näytöllä on kokoa 10,1 tuumaa, mikä meinaa sitä, että tämä rompe ei mene ennään kunnolla ees Micmaccien taskuun. Yläreunassa on kanssa silmä ja vasemmassa laijassa hiplailuun pari nippeliä.

Takakansi oli sitä kumia ja siellä on tuo telakoitumispaikka puhelimelle. Puhelin sujahtaa kyllä nätisti paikalleen ja pysyykin vielä siinä. Ainoa mikä tässä järjestelyssä harmittaa on epäsuhtainen paino, kun puhelin on paikallaan. Mutta tähän tottuu nopeasti, vaikka kokonaisuutena itseä miellyttäisi paksumpi rompe, kun ollaan tässä kokoluokassa noin niin kuin muuten.

Paketissahan oli sitten tuo UH iihana (sori...) kangasläpyrä romppeelle. Jämy ja mukavan näkönen, joka vielä toimiikin. Pinta on vähän kuin sellasta kovvaa farkkua tai jotaki. Kiiltelee niin nätisti, notta kyllä tässä rompetta kehtaa kanniskella.

Läpyskän voi myös taitella niin, että se käy jalustana tabille. Yllä on tabi sormetusmoodissa, jolloin on mukava kirjotella kaiken maaliman blogeja tai muuta p....

Ja tässä yläpuolellamme tabi on juutuupi-moodissa, jolloin on mukava kyylätä muiden hengentuotoksia romppeen näytöltä. 

Johto on liian lyhyt, notta rompetta voisi käyttää sen lataillessa. Mutta muuten se on ihan jämy. Ihmetystä aiheutti erikoinen muotoilu, että mietin onko tässä nyt joku tauti. Sitten äkkäsin, että onkohan romppeitten reijät nyt tottunu tähän johtoon, eikä huoli muita syleilyynsä? Onneksi nopealla testitökkäyksellä romppeen reikä huoli myös näitä normaalin mallisia USB-johtoja. Helpotus...

Joholla on kätevä latailla romppeen akkuja. Akkuja riittääkin, koska puhelimessa on yksi akku ja tabissa on toinen. Kun käytössä on kaksi akkua, niin sitä virtaa sitten riittäääääääää... (kuvittelemynthonhuutopudotessasikallioltatähän)

Sittenhän lootassa lymyili vielä tuo klemmari, jolla saa tökittyä micro-SIM-kortteja syövä luukku auki ja ne korvanrikkojat. Luurit on ihan OK, ei sovi hifisteille. Mutta kyllä näillä hätätapauksissa kuuntelee, ja toimii myös käsivapaina. 

Siinäpä olisi sepostus ensivaikutelmista. Ensivaikutelma on HYVÄ! 

Rompeblogi suosittelee.

Ensimmäinen rompetesti: Lens Cleaning System Lens Pen

On aika kirjoittaa ensimmäinen arvostelu. Kyseessä on kameroiden linssien puhdistukseen tarkoitettu "kynä", jonka tilasin Kiinasta nimellä Lens Cleaning System Lens Pen. Nimi osoittaa kyllä tiettyä hullua luovuutta, varsinkin tuo "lens" sanan käyttö on jo taidetta. No ainakin käyttötarkoitus tuli selväksi heti otsikosta. Hintaahan tällä vekottimella oli hurjat vajaa kaksi euroa posteineen. Paketti tuli perille noin kahdessa viikossa ja hyvin pakattuna. Rompe oli ehjä ja muutenkin melko toimiva. 

Kynän toisessa päässä on suti roskien sutimiseen. Sudin saa esille heiluttamalla punaista liipaisinta. Melko selkeää...

Kynän toista päätä koristaa kenkälankkipotero ja sieni. Tai ainakin jotain mustaa möhjää siinä oli, kun sormeen tökkäsin. Vielä on sormi olemassa, vaikka tökkäsin kolmannenkin kerran. En heti uskaltanut mitään kallista alkaa suttaamaan tuolla, kun ihmetytti tuo musta väri, joten kävin testaamassa ensin taloyhtiön peiliin. Hyvin toimi.

Testiromppeeksi pääsi Samsung Galaxy s2, jonka näyttöä tahrin puhtosilla käsilläni parhaani mukaan. Ei se nyt kovin sotkunen ole kyllä, kun puhistin höyrypäissäni näytön ennen kuvausta...

No mutta kyllä se puhistui, ja pienimmät hiusnaarmut hävisi samalla (siis sillä ensimmäisellä kerralla, kun puhistin enkä kuvannu).

Eipä tuosta voi valittaa. Hinta oli niin halpa, että kyllä tällä kehtaa puhistella kaikenlaista. Valokuvaajan must-rompe ja jokainen voi itse päättää, hakeeko sen kympillä logon kanssa vai tilaako ropoilla Hongkongista. 

Rompeblogi suosittelee!

Tämän blogin kuvat on otettu Asus Padfone2:lla.

Ekat tyypit otettu padfone2:lla :) Muikea tämä puhelinpuoli, kuva kertoo kameran laadusta jotain. Pitänee kirjoittaa kunnon testi päivän parin päästä.

-M

Lähtöposti.

Haa!

Elämäni ensimmäinen bloggaus. Ikinä. No, kaikelle on eka kerta. Ja eka kerta on melkein aina paras siihen asti. Kunnes joku päivä osaakin asian paremmin, ja sitten tulee vielä parempi. Yleensä tämä on se toinen kerta...

Tässä blogissa on tarkoitus testailla kaikenlaisia romppeita mitä on tullut hankittua. Ja ajattelin painottua lähinnä noihin oikeasti hyviin romppeisiin enemmän kuin turhiin räpellyksiin. Käytännössä hyvä tarkoittaa halpaa. Tai sitten oikeasti hyvää.

Huomenna pitäisi saapua sitten oikein prime-rompe, kun pääsin mukaan Asuksen Testpilot-ohjelmaan. Ryökäleet lähettävät mulle Padfone2:n räpellettäväksi. Uhkasivat jopa, että pitää lähettää takaisinkin ja vielä kunnossa. Virhe...

Hei sitten toinen minua kiinnostava asia on tuo valokuvaus. Kuvia pääsee vilkuilemaan täältä: http://www.flickr.com/photos/anestic/

Ei muuta. Jatkakaa.

Ps. Kuva oli paras mitä itsestäni löysin.