keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Samsung Pleomaax S2-500b - kailottimet

Uusi rompe!


Vanhat hyvin palvelleet oleskeluhuoneen kailottimet saivat lähtökäskyn ja uuden hyvän kodin. Tilalle pitikin sitten hommata tiukalla budjetilla jotakin televisionin muovista ääntä parantavaa laastaria. Hiukan netinsyövereitä tutkineena päädyin sitten Samsungin alaisen Pleomaxin S2-500b-ratkaisuun. Kyseessä on siis periaatteessa traditionaali "tietokone"-kaiutin paketti, jossa sulosointuja tarjoilee kaksi pientä satelliittia ja subwooferi. Ja tästähän ei tietoa juuri löytynyt, joten varsin järkevä vaihtoehto. No hintaa oli alle 50 euroa ja 2 vuoden takuu, miksi ei?

Rakenne


Pääsyy siihen. miksi näihin päädyin, oli niiden kotelomateriaali: PUU! Jo pakettia kaupassa nostaessa tunsi vakuuttavaa painon tunnetta käsivarsilla, mikä on kaiuttimien kannalta aina hyvä merkki. Ja jämäkäthän ne olivat. Tähän asti en ole näissä halpispaketeissa törmännyt vastaavaan laaduntunteeseen ja ulkonäkökin on kevyen hifistynyt ja pelkistetty. Kaiuttimet näyttävät oikeilta kaiuttimilta, mikä on tässä luokassa harvinaista. Ne istuvatkin todella mukavasti television sivuille, subbari menköön piiloon. Tähän kun lisätään muutama aivan loistava oivallus johdotusten ynnä muitten pikkujuttujen puolella, on muilla valmistajilla vähän opittavaa.

Ensimmäinen hieno seikka on kaiuttimien jalat, jotka ovat hiukan kumimaiset. Tämä demppaa värähtelyjä pöytään ja vähentää ylimääräisiä kuminoita. Satelliiteista lähtee molemmista omat pitkät johdot bassokailottimen vahvistimelle, jotka on toteutettu rca-liittimillä. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat helposti jatkettavissa ja myös muiden vastaavien kanssa yhteensopivia. Käsittämättömän kätevää.

Kailottimien äänentuotannosta vastaavat satelliittien 3 tuumaiset ja basson 5 tuumainen elementti. 3 tuumaa on tällaiselle setille kunnioitettava luku, 5 tuumaa peruskauraa. Isot elementit antavat mukavan säväyksen ulkonäköön ja antavat hiljaisen lupauksen asiallisesta keskikaistan toistosta.

Paketissa tuli myös langallinen kauko-ohjain, joka on paras tähän asti, mihin olen törmännyt. Ensinnäkin sen pohja on kumimaista materiaalia, joka estää liukastelua pöydällä. Säädin on iso pyöreä levy, jota on todella luontevaa pyörittää. Lisäksi se on jämäkän ja tarkan oloinen. Kaukosäätimestä löytyy paikat aux-liittimelle ja kuulokkeille. Itse säädin on johtoineen irrotettava ja standardi 3,5mm-plugeilla toteutettu, mikä tarkoittaa sitä että sitä ei ole pakko käyttää. Oi miksi kaikki eivät toteuta tätä näin?? Volyymin säätö onnistuu myös bassokailottimen takaa.

Subwooferissa ei ole mitään ihmeellistä. Siitä lähtee virtajohto ja löytyy paikat muille johdoille, jonne voi näitä tökkiä. Lisäksi on säädöt äänenvoimakkuudelle ja basson tasolle. Rakenne seuraa satelliittien laadukasta viimeistelyä.

Ainoat narinan aiheet löytyvät elementeistä, joita ei ole suojattu mitenkään. Hieman jännittää miten lapsiperheessä näille käy... Toinen hieman hankala juttu on kytkimen sijoitus bassokailottimen taakse. Tämän ajattelin ratkaista kaukosäädettävällä virtapistokkeella.

Ääni

Vaikka kyseessä olisi kuinka mukavan näköinen ja tuntuinen rompe, on kailottimissa tärkein ominaisuus kuitenkin itse ääni. Ensiajatukset olivat hiukan pettyneet, kun kuuntelin musiikkia yösyömmellä hiljaisella voimakkuudella. Äänen ylärekisteri on hiukan pistävä ja alapäässä on masentavaa kuminaa. Sitten muistin, että tehtaan pölyt ovat tuskin vielä edes asettuneet, joten pitää antaa kaverille vähän aikaa aueta.

Ja aukenemisaikaa on nyt annettu puolisen vuotta. Kaiuttimien soundi on ihan asiallinen, yläpää on rauhoittunut ja alapää ei enään juuri kumise turhia. Toki bassopuoli on harmittavan yksinuottinen, mutta verrattuna kuulemiini budjetti-2.1-setteihin silti parhaasta päästä. Keskitaajuudet ovat ehkä hiukan kovahkot, joka korostuu sähkökitaroiden ruoskimista kyylätessä. Stereokuva ei ikävä kyllä aivan täydellisesti avaudu, mutta tuskin kohderyhmää häiritsee juuri... Äänenpainekin jää odotetulle tasolle, mutta nämä onkin tarkoitettu kevyeen kotikäyttöön.

Lopputulema


Kaiken kaikkiaan kaiuttimia on ihan miellyttävä kuunnella koneella murjottaessa. Television kanssakin kevyesti toimivat, mutta leffahirmut jäävät nuolemaan mitä nyt sattuvat nuolemaan. Samaa nuolevat myös hifistit.

Sen sijaan hellasäröä nämä tuskin tuottavat sietämättömiä määriä, sen verran kivat pikku matolaatikot on kyseessä. Myös käytettävyydeltään mainiot kapistukset, varsinki johdotus ja "kaukosäädin" on toteutettu esimerkillisesti. Ainoa isompi miinus tulee virtanapin survomisesta subbarin kylkeen.

Jos tarvitsee ihan hyvän kuuloista ja nättiä pikkusettiä, niin kimppuun vain. Hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan näissä kaiuttimissa.

Rompeblogi suosittelee varauksella!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Asus Padfone2 kamerahommia


Nonniin on aika avata taas sanainen arkku, ja vähän avata tuon Asuksen ihme romppeen kamerahommia. Vehkeeseen on tukittu paljon pikseleitä tallentava Sonyn kamerapalikka, joka tallentaa tavaraa levylle 13 megapikselin tarkkuudella. Videota voi tallennella fullhd:na, mikä on paljon sekin. Kuitenkaan megapikselimäärä ei takaa onnea, vaan tärkeämpää on kennon ja optiikan laatu, sekä käyttömukavuus. Nyt ei mennä kovin syville vesille, vaan pohditaan kameraa lähinnä perus-jantterin hanskaan vedettynä.


Automaatilla rompe ottaa ihan mukavia kuvia päivänvalossa, mutta sisällä kuvat on ihan kauheita kötöstyksiä. Niimpä ahkerana poikana rupesin heti säätämään asetuksia. Oleellista oli, että ISO800 on aika lailla liikaa kennolle ja kamera haluaa sitä helposti käyttää. Mieluummin otin tämän manuaalilla siis. Muuten asetuksia oli ne perusannukka säätimet, joilla ei hirveästi mittään tee. 


Yksi ikävä juttu manuaali-ISO:n käytössä on valotuksen epäonnistuminen. Kuvista meinaa tulla liian hämäriä, joka ei varmasti kaikkia miellytä. Iteppä en välitä, kun fotarissa voi kuville tehdä yhtä jos toista tarvittaessa. 


Kameran tarkkuus ja terävyys on hyvällä tolalla, kuten ylemmässä ja alemmassa pukasussa seisoo. Pienetkin yksityiskohdat erottuu ja jopa 100%-crop on ymmärrettävällä tolalla. Tällä määrällä pikseleitä tämä on kunnioitettava saavutus. Joku ihme haamu näissä kuvissa on silti nähtävissä kontrasti alueilla.


Värit on minusta ihan skarpit, ehkä saturaatiota on jonkin verran. Mutta tämä ei minua haittaa, kun kyseessä on osoita ja ammu -ratkaisu. Pääasia kun kuitenkin on, että kuvat näyttää hyvältä naamakirjassa.


Yöllä tilanne vähän muuttuu, ja muroja hiipii kuvaan. Silti yllä seisova kuvatus on otettu sydän yöllä keskellä pohjoisen talvea, joten ei niin paha tulos. Enpä kuiteskaan yökuvaukseen tätä ainoaksi kameraksi ottaisi.


Hyvin valaistussa toimistossa saa mainioita kuvatuksia! Skarppi ja kivan näköinen kuva, ei mitään valitettavaa. Tosin sisätiloiksi täällä oli aivan optimi olosuhteet valon kannalta.



Ja kyllä hämärässäki saa otettua. Kyseisessä kuvassa valonlähteenä on ainoastaan liesituulettimen pikkulamppu. Veri impprissivi intiit! Kohdekin on oikein mieluisa.


Romppeella voi myös editoija kuvia suoraan galleriassa. Yllä kuva oli ruma ja muroinen alkuun, mutta pienellä valmin efektin lisäyksellä siitä tuliki ihan mukava. Säätöjä on vähän, mutta leikkikauppa on täynnällänsä erilaisia muokkaimia, joista voi etsiä mieluisansa.



Kameran käyttöliittymä on perusannukkamainen, eli käyttökelpoinen. Kuvia voi ottaa normaalisti, HDR:nä tai vaikka panodraamana, kuten yllä. Rompe vielä vähän kertoo, mitä mikin säätö tekee. Parasta oli, kun salaman sai omasta napista kiinni. Sitä kun ei käytetä, muuten ku taskulamppuna ja päiss... Kuvia voi ottaa muuten kanssa volyyminäppylöillä.


Kyllä tämän kanssa ellää mielellään. Kuvat pääosin onnistuu ihan OK ja kameran saa noppeesti päälle. Kuvanlaatu on melko hyvä ja parraimmillaan menee isommissakin tulosteissa. Kysykää, jos jotaki mieleen tullee. Mie menen nukkumaan.

Rompeblogi suosittelee!



torstai 24. tammikuuta 2013

Behringer Xenyx 302USB - pikkunäppärä usb-internaama


Kuva: Asus  Padfone2

Morjesta taas! Aattelin taas päiväni ratoksi vähän kummastella tuollaista uutta rompetta. Tai ei se ihan uusi minulle ole, mutta minusta minun kannattaisi siitä jotain höristä. Kummastelun kohteena on tuo Behringerin Xenyx 302USB, elikkästen halavin ja ehkä pienin kotiäänittäjän internaama. 

Jos joku ei ummarra, internaaman tarkoitus on A) parantaa tietokoneen äänenlaatua, B) mahdollistaa mikillä ölisemisen koneelle, tai sitarin rämpyttelyn, ja C) näyttää rumalta. Jollakin voi olla tästä eriäviäkin mielipiteitä, mutta eipä tuo minua haittaa.

Lähden katsomaan noita kohtia vasitellen käänteisessä järjestyksessä.

Kuva: Asus Padfone2


C) CHECK! Laiteen esteettiset saavutukset jäävät Robocopin oksennuksen tasolle. Kolmen eri sävyn harmaata sotkettuna nipplejen kanssa ryöditettynä muutamalla vilkkuvalla kirkkaalla väri-LEDillä. Tosi kiva, kun mustalla hienolla pöydällä on mustankiiltävä hieno näyttö ja sen kanssa sävy-sävyyn aiemmin haastetut pikkukajarit, niin tämä kötöstys ihan vähän rikkoo tunnelmaa. Onneksi rompe sentään lyödään koneeseen usbijohdolla, josta tulee myös virta, joten johtoja ei tartte aina vedellä kun konetta siirtelee. Hinta on kohdallaan noin 40-50 euron maissa ja rompe on toimiva, joten vastaan ulkonäkösyytöksiin notta mitäpä tuota...

Kuva: Asus Padfone2

B) CHECK! Romppeessa on XLR-6,3mm-yhistelmäreikä, johon saa tukittua mikki- ja sitarijohtoja. Mikä minulle oli yllätys, oli että pikku xenyxi antaa myös kummitussähköä, jota phantomiksikin kutsutaan. Hyvähyvä! Sitten löytyy RCA:ta linjalle ja 2-trackille, mikä ei kai taas tarkoita mitään... Mainmixista sitten huudatetaan niitä kailottimia. Reijät löytyy myös kuulokkeille ja toiselle mikille ja "equalisaattori" kanaville, joka tarkottaa low- ja high-säätöjä epämääräsillä liu'uilla. Älä koske, paitti jos "pittää olla passua sää..."

Kuva: Asus Padfone2


Mikin etunen on romppeessa ihan ok-tasolla: ei paras mutta halvin. On jaksanut toistaiseksi ajaa kaikkia konkkamikkejä, mitä olen syöttänyt, myös paremman pään. Behringer kuuntelee ASIO4ALL:a ihan hyvin mitä nyt joskus pätkii rasituksessa, mutta olen tästä ennemmin syyttävä konetta vastaan. Toinen ongelma tulee, kun yrittää kuunnella kaiuttimista samalla, kun nauhottaa. Kauhea kiertoälämölö huutaa kailottimista välittömästi. Toimii varmaan erihuoneessa kai, en ole kokeillut, kun ei ole sellaseen tämä tarkoitettu. Mutta demottelussa aivan oiva kapistus, ja kulukee myös mukana!

Kuva: Asus Padfone2


A) CHECK! Kun ensikerran yhdistin tämän romppeen nuihin T10-kailottimiin läppärin sisäisen äänikortin jälkeen, niin tuntui kuin olisi korvat auenneet pitkän lentomatkan jälkeen. Dynamiikkaa tuli yksinkertaisesti niin paljon lisää ja varsinkin alapäähän tuli tietynlaista jämäkkyyttä. Kohina katosi kuulumattomiin, eikä häiriöääniä enään kuulunut. Vaikka nämä kailottimet on halvimmasta päästä, niin silti ero oli korvin kosketeltavissa. Myös äänentason muuttelu on kätevää tuollaisella pöydällä lepäävällä romppeella, ja nupit on tasasen tuntuisia liu'ultaan. Jo pelkästään tämä äänenlaadun kohentaminen haukkuu romppeen hinnan mennen tullen.



Behringer Xenyx 302USB on hintatietoisen kotidemottelijan ja paremman äänen perässä juoksijan rompe. Taitaa olla halvin vastaava tuote Suomen markkinoilla, kun ostin omani 45 eurolla paikallisesta kivijalasta. Rompe toimii suunnilleen niinkuin pitää, parantaa äänenlaatua huomattavasti ja kulkee tarvittaessa mukana. Täydellistä.


Rompeblogi suosittelee!

Kuvat on otettu Asus Padfone2:lla.





maanantai 21. tammikuuta 2013

Creative Inspire T10 - Halapa ja hyvä!


Tänään tuumailin, notta jos kirjoittelisin vähän markkinointia vanhoista työmyyristäni. Nämä pikku kaunokaiset ovat yhdet lempiromppeistani ikinä. Kyseessä siis Creative valmistamat Inspire T10-stereokailottimet. Näiden mukana ei tule subbarimörköä vaan pelkästään kaksi näppärää pikku purkkia.

Kyseinen rompe on tarkoitettu äänen toistamiseen tietokoneelta tai jostain muusta ääntäsuoltavasta romppeesta. Itselläni ne palvelevat ATK-pöydällä pienehkön ääni-internaaman kaverina. Väri on kiiltelevän musta ja sopii kuin nenäni sopisi päähäni, jos se siihen sopisi, kiiltelevän musta näytön kehyksiksi. Mukavan näköset myös tv:n laidoilla...

T10:t ovat ikään kuin pikkuveljet melkoisen suosituille T20- ja T40-malleille. Hinta on vähintäänkin huokea, kun näihin pääsee käsiksi alle 40:n eurosen panostuksella. Itse poistin nämä kaupan hyllyltä jo yli 2, vai oliko se 3?, vuotta sitten ja en ole päivääkään katunut. Miksi? No siksi notta...


Rompe hyödyntää Creativen oletettavasti patentoimaa BassXport-teknologiaa, joka suoltaa bassoja kymmenen subbarin voimalla ja mahottomin hertsein, ainakin mainosten perusteella. Muut valmistajat kutsuvat tätä teknologiaa BassoRefleKsikOteloksi. Huolimatta teknologian nimestä refleksointi toimii hyvin tässä yhteydessä, ja bassossa on sellaista pientä hentoa potkua, mitä voi kokea myös suututtamalla 3-vuotiaan esimerkiksi syömällä salaa karkkia viikolla ja jäämällä siitä kiinni.

Ääni on muutenkin harvinaisen tasapainoinen tässä hintaluokassa. Romppeen molemmissa purkeissa on omat kailottimet ylä-äänille, kuten rumpalin pelleille ja ässien sihinöille, mitä harvoin näkee näissä halvoissa ämyreissä. Näin asian ollen stereokuva on toimiva eli kuunnellessa voi laittaa silmät kiinni ja kuvitella missä kukanenkin pelimanni virtuaalilavalla seisoo. Hieman harmittavaa on kuitenkin se, että ääni aukeaa parhaiten vähintään noin 2 metrin päässä, mikä hiukan voi haitata työpöytäkäyttäjiä.

Tehoa on hurjat 5 wattia per kanava, mutta jokainen itseään arvostava musamies tietää, että määrä on vähintäänkin riittävä. Ja ääntä tuleekin keskikokoisen olohuoneen tarpeisiin riittävästi. Ompa näillä nimenomaisilla hoidettu myös erään albumin nauhotusten kuuntelut. Leffojen alimmat muraukset toki jää kuulematta ja bassofriikit eivät saa ruumiillista tyydytystä, mutta yleiskoneina ja akustisella musalla tämä rompe kyllä pitää pintansa. 


Nipplejä on kaksi. Volume ja tone, joista jälkimmäiseen ei kannata koskea. Se vain sotkee kivan pehmeää soundia. Keskellä liukua on pieni nypy, joka kertoo mihin pitää pysähtyä. Kiva kiva. Jos laittaa volumet täysille, niin sitten särkee, mutta muuten ääni on tarpeeksi puhdas näin kotikäyttöön.


Reikiä tässä romppeessa riittää useammallekin johdolle. Taakke saa tökkiä 3,5mm äänijohtoa, virtajohtoa ja toisen ämyrin johtoa. Toisen ämyrin johto on melko lyhyt, mutta sitä voi jatkaa RCA-jatkolla. Sivussa on vielä kaksi reikää, joihin toiseen saa tökkiä korvanrikkojakailottimet ja toiseen 3,5mm äänijohtoa.

Kuten kirjoitin yllä, tämä on yksi lempiromppeistani. Monikäyttöiset ja nätit pikkuämyrit, joiden äänenlaatu on vertaansa vailla hintaluokassaan. Jos rahaa on se vajaa 40, ja haluaa monikäyttöiset yleiskajarit jokapäiväiseen käyttöön, niin tässä ei voi mennä vikaan.

Rompeblogi suosittelee!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Asus Padfone2 ekat hiplailut


Noniin. On aika avata tykitys Padfone2:sta vihdoin. Jostakin syystä Asus valitsi minut osaksi Testpilot-ohjelmaansa, ja lähettivät minulle melkein tuhannen euron laitteen kuukaudeksi kokeiltavaksi. Perään heittivät vielä porkkanalla, notta jos tyydytän heidän markkinointirauhasensa erinäisin toimenpitein, voin voittaa tämän romppeen itselleni. Kiusallisen tilanteesta tekee se, että meinasivat ehkä pistää minut lähettämään koneen takaisina. Ja vielä samassa kunnossa kuin saadessani... Jepjep...

No kävi kuitenkin sitten niin, että muuan herrasmies koputteli oveeni modernisti soittamalla ovikelloa viime  keskiviikkona eli  16.1.2013 (jos jotakuta kiinnostaa). Vetäistyäni nopeasti kalsarit jalkaan sain oven avattua ja minulle lyötiin käteen epämääräisen näköinen valkoinen pussi. Nimi teknopaperiin ja moromoro.


Aukaisin mielissäni pussin oikopäätä ja sisältä paljastui ylläkuvatun kaltainen komistus! Aikaisemman kokemuksen myötä tiesin kyllä, että Asus tekee hienoja laatikoita. Eipä pettänyt tälläkään kertaa. Musta on uusi musta. 

Loota paloiksi ja sisältä, suureksi ihmetyksekseni, paljastui nätisti pakattuna läjä rompetta. Mukana tuli kaikki normaali, kuten korvanrikkojat, universaali-seriaali-linja-auto-johto, sähkökotelo ja klemmari. Mitä en odottanut, oli sitten oikein komea kangaspussi padille, jonka sisältä löytyi vielä nenäliina. Hyvähyvä!


Otin sitten puhelimen käteen, ja kappas! Sehän olikin metallisen oloinen ja kevyt. Kun verrokkina on Samsungin Galaxy S2, niin tämä Asus on kyllä mukavemman tuntunen rompe. Etupinta on kokonaan semmosta lasin tuntusta, varmaan sitä apinalasia, ja kerää sormenjälkiä todella vähän! Alareunassa on kolme näkymätöntä nappia. Ylälaijassa on toinen silmä. Vähemmän miljoonia pikseleitä.



 Reunusta kiertää amuliinikehä ja siinä on hipelöitäviä nappeja. 


Takakansi on jotakin metallinoloista materiaalia muotoiltuna renkaanmoisesti pitäväksi. Romppeen takana on myös reikiä, joista toisesta tulee valoa ja toisessa on 13 miljoonan pikselin silmä! Yläreunassa on vielä reikä korvanrikkojille ja alareikään voi tökkiä USBilla.


Seuraavaksi silmät kiinnittyivät tuohon isompaan puhelimeen. Sehän on padi, johon voi telakoida puhelimen. Moinen rompe on hyvän olonen käessä ja takakansi on kumimaista hommaa. Reunat on melko terävät kyllä, että kyllä tällä hätätilanteessa leivän voitelee. Näytöllä on kokoa 10,1 tuumaa, mikä meinaa sitä, että tämä rompe ei mene ennään kunnolla ees Micmaccien taskuun. Yläreunassa on kanssa silmä ja vasemmassa laijassa hiplailuun pari nippeliä.


Takakansi oli sitä kumia ja siellä on tuo telakoitumispaikka puhelimelle. Puhelin sujahtaa kyllä nätisti paikalleen ja pysyykin vielä siinä. Ainoa mikä tässä järjestelyssä harmittaa on epäsuhtainen paino, kun puhelin on paikallaan. Mutta tähän tottuu nopeasti, vaikka kokonaisuutena itseä miellyttäisi paksumpi rompe, kun ollaan tässä kokoluokassa noin niin kuin muuten.


Paketissahan oli sitten tuo UH iihana (sori...) kangasläpyrä romppeelle. Jämy ja mukavan näkönen, joka vielä toimiikin. Pinta on vähän kuin sellasta kovvaa farkkua tai jotaki. Kiiltelee niin nätisti, notta kyllä tässä rompetta kehtaa kanniskella.


Läpyskän voi myös taitella niin, että se käy jalustana tabille. Yllä on tabi sormetusmoodissa, jolloin on mukava kirjotella kaiken maaliman blogeja tai muuta p....


Ja tässä yläpuolellamme tabi on juutuupi-moodissa, jolloin on mukava kyylätä muiden hengentuotoksia romppeen näytöltä. 


Johto on liian lyhyt, notta rompetta voisi käyttää sen lataillessa. Mutta muuten se on ihan jämy. Ihmetystä aiheutti erikoinen muotoilu, että mietin onko tässä nyt joku tauti. Sitten äkkäsin, että onkohan romppeitten reijät nyt tottunu tähän johtoon, eikä huoli muita syleilyynsä? Onneksi nopealla testitökkäyksellä romppeen reikä huoli myös näitä normaalin mallisia USB-johtoja. Helpotus...

Joholla on kätevä latailla romppeen akkuja. Akkuja riittääkin, koska puhelimessa on yksi akku ja tabissa on toinen. Kun käytössä on kaksi akkua, niin sitä virtaa sitten riittäääääääää... (kuvittelemynthonhuutopudotessasikallioltatähän)


Sittenhän lootassa lymyili vielä tuo klemmari, jolla saa tökittyä micro-SIM-kortteja syövä luukku auki ja ne korvanrikkojat. Luurit on ihan OK, ei sovi hifisteille. Mutta kyllä näillä hätätapauksissa kuuntelee, ja toimii myös käsivapaina. 

Siinäpä olisi sepostus ensivaikutelmista. Ensivaikutelma on HYVÄ! 

Rompeblogi suosittelee.


torstai 17. tammikuuta 2013

Ensimmäinen rompetesti: Lens Cleaning System Lens Pen

On aika kirjoittaa ensimmäinen arvostelu. Kyseessä on kameroiden linssien puhdistukseen tarkoitettu "kynä", jonka tilasin Kiinasta nimellä Lens Cleaning System Lens Pen. Nimi osoittaa kyllä tiettyä hullua luovuutta, varsinkin tuo "lens" sanan käyttö on jo taidetta. No ainakin käyttötarkoitus tuli selväksi heti otsikosta. Hintaahan tällä vekottimella oli hurjat vajaa kaksi euroa posteineen. Paketti tuli perille noin kahdessa viikossa ja hyvin pakattuna. Rompe oli ehjä ja muutenkin melko toimiva. 
Kynän toisessa päässä on suti roskien sutimiseen. Sudin saa esille heiluttamalla punaista liipaisinta. Melko selkeää...
Kynän toista päätä koristaa kenkälankkipotero ja sieni. Tai ainakin jotain mustaa möhjää siinä oli, kun sormeen tökkäsin. Vielä on sormi olemassa, vaikka tökkäsin kolmannenkin kerran. En heti uskaltanut mitään kallista alkaa suttaamaan tuolla, kun ihmetytti tuo musta väri, joten kävin testaamassa ensin taloyhtiön peiliin. Hyvin toimi.
Testiromppeeksi pääsi Samsung Galaxy s2, jonka näyttöä tahrin puhtosilla käsilläni parhaani mukaan. Ei se nyt kovin sotkunen ole kyllä, kun puhistin höyrypäissäni näytön ennen kuvausta...
No mutta kyllä se puhistui, ja pienimmät hiusnaarmut hävisi samalla (siis sillä ensimmäisellä kerralla, kun puhistin enkä kuvannu).

Eipä tuosta voi valittaa. Hinta oli niin halpa, että kyllä tällä kehtaa puhistella kaikenlaista. Valokuvaajan must-rompe ja jokainen voi itse päättää, hakeeko sen kympillä logon kanssa vai tilaako ropoilla Hongkongista. 

Rompeblogi suosittelee!

Tämän blogin kuvat on otettu Asus Padfone2:lla.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ekat tyypit otettu padfone2:lla :) Muikea tämä puhelinpuoli, kuva kertoo kameran laadusta jotain. Pitänee kirjoittaa kunnon testi päivän parin päästä.

-M